Reissusta on kotiuduttu ja Taavilla oli mennyt hoidossa kaikki tosi hyvin! Oli kotona vastassa kyllä sellainen innokas pieni mies kun reissusta kotiin tultiin 
Hirveästi piti pusutella eikä millään olisi malttanut lopettaa <3 Ihana reissu oli, mutta kiva oli palata kotiin
Lähdetään Mikan kanssa huomenna Riikaan reissuun ja Taavi jää kotiin hoitoon. Saatiin onneksi järjesteltyä niin, että Marko ja Teija tulevat tänne meille asumaan reissun ajaksi. Onpahan Taaville ainakin tuttu paikka, ja kyllä Marko ja Teijakin tuttuja on Itseä vähän jännittää, että mitenkä Taavilla hoidossa menee. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Taavi hyvää hoitoa saisi, vaan lähinnä se, että “miten se pärjää ilman meitä”. Tosiasiassa luulen, että ero on vaikeampi minulla ja että 3min lähdön jälkeen Taavi ei enää muista meitä olevankaan 
Huomasin muuten, että tammikuun lopulla on ollut Taavin kanssa taas erimielisyyksiä kampaamispuuhissa. Nyt on jo monta viikkoa mennyt tosi hienosti! Ollaan päästy taas vaihteeksi asiasta yhteisymmärrykseen. Lienee hieman aaltoilevaa tuo mukkuikä kun välillä onnistuu yhteistyö tosi hyvin ja välillä ei sitten millään. Nyt on ehdottomasti parempi kausi muutenkin menossa. Taavi on paljon kuuliaisempi ja totteleekin ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan! Ollaan yritetty pikku hiljaa palautella vähän aktiivisemmin mieleen noita peruskoulutusasioitakin. Vaikka se onkin välillä “hiukan” voimakastahtoinen niin kyllä se on todella oppivainen ja älykäs ihana pieni karvaturri Taavi on mamman kulta <3
Käytiin viikko sitten torstaina (12.2) Taavin 10kk-päivän kunniaksi eläinlääkärillä hampaan poistossa. Reissulla Taavi siis nukutettiin, muutama takahammas molemmilta puolilta kuvattiin sekä vanha maitohammas poistettiin. Maitohammas oli kuulema jo osittain sulanut ja halennutkin monesta kohtaa. Viereiseen hampaaseen oli päässyt tulemaan hammaskiveä, ilmeisesti juuri siitä syystä, että siinä vieressä oli niin tiiviisti se vanha hammas. Hammaskivi poistettiin samalla reissulla.
Taavi oli tosi reipas poika. Paitsi, että ell:n toimenpidehuoneen ovella olisi pistänyt pakin päälle. Lienee pieni aavistanut minne taas oltiin menossa.. 
Toimenpide meni kuitenkin todella hyvin ja nopeasti. Operaation jälkeen Taavi oli tosi reipas poika, vaikka olikin koko illan aika tokkurainen. Yöllä sitten olikin virtaa riehua koko levätyn illan edestä..
Illalla kotona Taavi teki syömisennätyksen ja söi 3 kupillista ruokaa! Annoin siis vajaita annoksia turvotettuna, mutta jätkä pyysi aina vaan lisää.. Tätä ihmettä ei ole ikinä tapahtunut! Sen jälkeen on kyllä syönyt normaalisti, joten taisi olla vain sillon paaston jälkeen iso nälkä.
Onneksi reissu meni hyvin. Olin etukäteen ehtinyt taas vaihteeksi jo stressata nukutuksesta. Jotenkin aina pelottaa tuollaiset.. Nyt pitäisi purukaluston olla priimakunnossa. Hammaskiveä ja plakkia kuulema on alkanut kerääntymään, joten täytyy alkaa ihan säännöllisesti nyt harjaamaan niitä hampaita. Opettelu on vielä kesken, mutta jos siihen totuttaisiin pikku hiljaa..
Käytiin tänään näyttämässä Taavin hampaita eläinlääkärillä. Kyseessä oli pelkkä tarkastus ja laskua siitä kertyi 50e… Siis vain ja ainoastaan siitä, että ell kurkkasi Taavin suuhun ja totesi siellä olevan vielä maitohampaan (niin kuin itse oli jo todettu). Lisäksi maitohampaan vieressä olevassa hampaassa on epäilyttävästi hammaskiveä, vaikka muut hampaat ovat puhtaat. Ell epäili, että hampaassa saattaa olla lohkeama tms. joten sitä tutkitaan myös seuraavalla käynnillä. Mennään parin viikon päästä uudestaan jolloin hampaat kuvataan (selvitetään miten poistettavan hampaan ja viereisen pysyvän hampaan juuret menevät..), uudesta hampaasta poistetaan hammaskivi ja hammas tutkitaan mahdollsien lohkeaman tms. löytämiseksi ja korjaamiseksi. Hyvä, että nyt tuli huomattua tuo asia (vaikkakin omasta mielestä aivan liian myöhään), jotta saadaan asia hoidettua kuntoon! Taavi oli ell:n luona reipas poika ja antoi katsoa hampaat todella hienosti. Oli tosin tarkastuksen jälkeen sitä mieltä, että voitaisiin heti lähteä lipettiin. Piti vaan vielä löytää leikkausaika, joten sai jäppinen ootella oven luona hetken aikaa..
Kampaamispuuhissa ollaan otettu tosi paljon takapakkia. Taavi ei meinaa pysyä hetkeäkään paikallaan kun sen laittaa selälleen, ja ei elettäkään, että sitä saisi kammata siinä asennossa. Toissapäivänä ja tänään väännettiin varmaan tunti putkeen jätkää selälleen. Huoh! Kyllä alkaa Taavilla olla jo lihaksissa voimaa.. Täytyy varmaan aloittaa “selätystreenit” taas alusta uudelleen sillä turhaa aikaa menee tuohon rimpuiluun ja muussa asennossa sitä ei oikein saa kammattua. Jotenkin vaan on turhauttavaa kun saatiin menemään jo monta kampauskertaa tosi nätisti. Mutta jatketaan harjoituksia, periksi ei anneta!
Eipä ole tänne tullut kuulumisia kirjoiteltua ihan hetkeen.. Elo tosin on ollut ihan normaalia, joten eipä siitä ole hirveästi ollut mitään kerrottavaakaan. Taavi on päässyt sillon tällöin lenkille koirakavereiden kanssa mm. Maurin ja Spiken. Murkkuilussa otettin joulun jälkeen hieman takapakkia.. Jonkin aikaa oli mennyt jo tosi kivasti, mutta lieneekö syynä ollut se, että palasin töihin kahden viikon loman jälkeen niin herra Taavi aloitti protestoinnin. Nyt on sekin tilanne onneksi tasaantunut ja ollaan ns. palattu ruotuun. Perustottelevaisuuksia on nyt myös tietoisesti harjoiteltu sekä kotona että ulkon, jossa välillä ollut myös toisia koiria häiriönä. Hienosti on sujunut kun on ollut nakit mukana
Taavilla on nyt tullut hassu tapa esiin ruokailun suhteen. Herra Taa käy ensin hakemassa kupilta yhden nappulan ja kantaa sen suussaan olohuoneeseen. Siellä hän sitten syö sen nappulan (tai näköjään jättää matolle jos suuhun on sattunut tulemaan useampi nappula). Vasta sen jälkeen hän lompsii ruokakupille ja aloittaa ruokailun. Tarkistaakohan Taavi onko ruoka myrkytetty vai mikähän lie, mutta hassua se on joka tapauksessa!
Taavi toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta!
Taavi perheineen toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Tänään oli Taavilla taas pesupäivä. Kylläpä tulikin komea mies! Turkki alkaa selvästikin vaihtumaan ja vauhdilla. Kampasin Taavia noin 45 min ennen pesua ja pesun jälkeen huomattiin, että takkuja oli taas ilmestynyt, vaikka kuinka yritettiin olla hankaamatta turkkia. Karvaa lähtee melkein vetämällä ja kampaan tulee tosi paljon irtokarvaa kun sitä turkissa käyttää. Onneksi meillä oli silloin muutama viikko sitten se iso takkuepisodi niin nyt ei tunnu nuo “pikkutakut” niin kovin pahoilta. Kun on selvittänyt monta päivää vanupalloa niin nämä takut tuntuvat aukeavan huomattavasti helpommin: kampaa tarvitsee vain käyttää turkissa niin takut aukeavat ja karvaa lähtee. Takut ovat myös erilaisia sillä nämä takut todellakin avautuvat siten, että niistä lähtee irti karvatuppoja. Kurapukutakut olivat silloin sellaisia, että ne karvat olivat suureksi osaksi vielä kiinni ihossa ja sitä myöten takkujen avaaminen oli huomattavasti v-mäisempää.
Kokeiltiin Taaville pesun jälkeen myös “miesten kampausta” eli laitettiin kaksi ponnaria. Jos vaikka karvat alkaisi mennä jakaukselle myös tuosta päälaelta niin ei näyttäisi enää niin pieneltä pojalta.
Sain otettua Taavista ihan itse kuvan, johon olen erittäin tyytyväinen! Tähän asti kuvia otettaessa on tarvinnut apuria ottamaan kuvaa kun on itse asetellut koiraa kuvaan. Nyt sain otettua itse kuvan ja omasta mielestä vielä varsin hyvän sellaisen: koira seisoo suht oikeassa asennossa (takajalat tosin turhan edessä, harjoittelemme vielä..) ja katsoo kameraan niin, että nassukin näkyy PIenestä voi tulla hyvä mieli!
Taavi 8kk pesun jälkeen
Eilen täytti Taavettilainen 8kk! Itseasiassa tänään vasta tajuttiin, joten piti pikkuisen myöhässä herraa onnitella
Myöhästyneen onnittelun kunniaksi Taavi pääsi taas käsittelyyn eli turkin puunaukseen. Tuli huomattua samalla, että Taavi on rauhoittunut käsittelyyn huomattavasti! Ei enää hötkellä vaan on pääsääntöisesti siinä mihin asentoon sen laitan. Välillä tietysti pitää yrittää vaihtaa asentoa mutta kun tulee välitön palautus edelliseen niin on luovuttanut todella nopeasti. Tosi nätisti antaa kammata takkuja auki (joita onkin alkanut hyvään tahtiin ilmaantua, kiitos alkavalle turkin vaihtumiselle ja talvikeleille). Selätysharjoitukset ovat tuottaneet myös tulosta, tänään ei mennyt enää yhtään niin kauaa selätyksiin! Aluksi Taavi oli tietysti sitä mieltä, että selälleen en mene, mutta muutaman pakkoselätyksen jälkeen luovutti. Olin aivan ihmeissäni, että näinkö vähällä nyt päästiin, kyllä! En tiedä onko “iän tuomalla viisaudella” osuutta asiaan vai alkaako ahkera treeni vihdoin tuottamaan tulosta. Joka tapauksessa, erittäin tyytyväinen olin suoritukseen, toivoa siis vielä on!
Muutoinkin Taavi osoittaa välillä hieman rauhoittumisen merkkejä eikä joissain tilanteissa enää hötkellä niin paljoa kuin aikaisemmin. Vaihtelua kuitenkin on ja välillä pitää haukkua jopa tutuille naapureille kun pimeässä ovat niin epäilyttävän näköisiä..
Näiden kuvien myötä Taavi toivottaa kaikille kavereilleen
Rattoisaa talvea..
…ja tonttumaista joulun odotusta!
Eilen saatiin kuin saatiinkin Taavetin turkista kaikki takut ja vanupallot pois! JEEEEE! Camilla oli apurina pitelemässä koiraa aloillaan ja minä taistelin takkujen kanssa. Taavi yritti kovasti taistella vastaan ja oli sitä mieltä, että selällään ei ole kiva olla. Ikävä kyllä koiralta ei kysytty ja vaihtoehtoja ei annettu, joten kamalan vinkumisen, läähättämisen ja sätkimien jälkeen Taavi päätti luovuttaa. Aina silloin tällöin asentoa ja selvityskohtaa vaihtaessa piti vähän yrittää pyristellä vastaan, josko vaikka olisi päässyt karkuun. Ei päässyt. Lopussa Taavi alkoi olla jo niin väsynyt, että melkein nukahti! Aikaa takkuseremoniaan meni vähän reilut 2h ja karvaa lähti aikamoinen tuppo. Turkkiin upposi myös neljäsosa Kelcon De Mat Spraytä. Osa takuista oli päässyt vanuttumaan niin pahasti, että oli pakko avittaa saksilla hieman alkua ja ns. hajottaa takkua. Sitten saikin kammalla selvitettyä loput. Kamalaa puuhaa ja toivon että ei tule toiste samanlaista tilannetta esiin. Tiedän kyllä, että turkin vaihtumisen aikaan takkuja tulee, mutta yritän käydä turkin läpi vaikka joka päivä tai joka toinen päivä, jotta ei tarvitse sitten tuntituolkulla takkuja selvitellä. Se ei ole mukavaa koiralle eikä kyllä itsellekään! Tämä episodi oli siitä harmillinen, että siitä ei voi syyttää kuin itseään.. Mutta välillä täytyy näköjään kantapään kautta oppia, että menee asiat perille!
Hip hei, ja kiitti vaan lumikeleistä! Kaiken kaikkiaan tämä koko purnaus johtuu omasta tyhmyydestä, mutta pitää vuodattaa silti..
Keskiviikkona oltiin Annin ja Ronjan kanssa lenkillä ja laitoin Taaville kurapuvun turkkia suojaamaan. Asu olikin loistava valinta, lunta tarttui vain tassuihin ja nekin sai huuhdeltua helposti kotona pois ennen puvun pois päältä ottamista.
Eilen sitten oltiin Emmin ja Epun kanssa ulkona riehumassa. Koirat saivat riehua vapaana ja Taavilla oli päällä taas se samainen kurapuku. Muuta pukua Taaville siis ei ole ollut, joten se oli ainoa vaihtoehto. No, se osoittautui sitten eilen oikein huonoksi vaihtoehdoksi. Eilen kun pesin lumet koirasta (jota oli varmaan muutama kilo!) ja otin kurapuvun pois niin -tadaa- koirallamme oli yksi takku, kainalosta mahan kautta perseeseen. Havaneesin turkkihan on todella pehmeää ja Taavilla on pentukarva. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa sillä hienosti on koira oppinut huovuttamisen jalon taidon! Turkki oli siis yhden ulkoilun aikana ehtinyt tehdä aivan mahdotonta takkua jota nyt jo toista iltaa on selvitelty. Takuthan on teitty kainaloissa ja mahassa, jotka muutenkin on hankalia paikkoja harjata ja kammata. Onneksi tuli lauantaina ostettua näyttelystä Kelcon De Mat Spraytä, joka on osoittautunut jokaisen euron ja sentin arvoiseksi mitä siitä tuli maksettua. Ihmeitä ei sekään aine saa aikaan (suihkaus ja puf- takku poissa), mutta se auttaa kyllä takkujen selvittämisessä tosi paljon. Järki meinaa kyllä lähteä ja itkukaan ei ole kaukana. Harmittaa kovasti kun näin pääsi käymään. Toivottavasti saadaan Taavin turkki taas pian kuntoon!
Tänään kävin töiden jälkeen ostamassa Taaville Hurtan fleece-puvun, josta toivon olevan apua jatkossa! En kyllä yhtään enää ihmettele, että jotkut havaneesin omistajat leikkaavat koiransa turkin lyhyeksi.. Itse en kuitenkaan vielä haluaisi luovuttaa, vaikka turkissa vielä muutama takku onkin. Täytyy vaan sinnikkäästi yrittää kammata ne auki, vähän kerrallaan vaikka jos ei muuten.. Mutta nyt taas tuumasta toimeen, kampaamispuuhiin….